Nimi: Staalon Pakkashelmi
Rek.nro: FIN17145/05
Syntynyt: 22.02.2005
Sukupuoli: narttu
Väri: parkki vaalein merkein
Isä: Mysmarin Samu
Emä: Fin & Est & Lv & N & Kans Mva Staalon Lieddi
Kasvattaja: Annikki Leskinen, kennel Staalon
Omistaja: Susanna Pentikäinen, Tampere
Suku: katso sivun alareunasta
Korkeus: 46cm (12/06)
Paino: 15,5kg (12/06)
Silmät: Terveet (03/07), terveet (04/09)
Lonkat: C/A
Polvet: ei kuvattu
Kyynärät: ei kuvattu
Jälkeläiset: Staalon Z- ja Staalon A-pentueet
Näyttelytulokset: täältä
Suomenlapinkoirissa on aina ollut jotakin sellaista mikä on miellyttänyt minua. Vielä enemmän kiinnostuin kyseisestä rodusta, kun sukulaisilleni tuli suomenlapinkoiran ja suomenpystykorvan risteytys. Vuosien ajan lueskelin ja katselin kuvia, kunnes koin olevani valmis ihan omaan suomenlapinkoiraan. Rodun värivalikoimasta suosikikseni nousi parkki, joten etupäässä sen väristä pentua haeskelin.
Ensimmäinen kohtaaminen puhtaiden suomenlapinkoirien kanssa tapahtui vasta vuonna 2003. Se ei muuttanut mieltäni muuta kuin parempaan suuntaan sillä olin entistä varmempi, että seuraava koirani olisi lapinkoira.
Niinhän siinä sitten kävi, että vuonna 2004 alkoi pennun etsintä. Kun sopiva yhdistelmä löytyi, alkoi pitkä odotus. Ja vihdoin keväällä 2005 kannoin kotiin sijoitukseen pienen ja pörröisen suomenlapin- koiran. Siitä alkoi minun ja Mesin yhteinen taival kohti tulevaisuutta.
Mesi on tehnyt kahdet pennut Staalon kenneliin. Vuonna 2007 (Z-pentue) Mesi synnytti kaksi parkkipentua, joista toinen valitettavasti kuoli muutaman päivän kuluttua synnytyksestä. Koska pentueeseen jäi vain yksi pentu, sovin Annikki-kasvattajan kanssa, että myöhemmin kokeillaan vielä toista pentuetta. Toinen pentue (Staalon A-pentue) syntyi sitten vuonna 2009 ja tällä kertaa pentuja tulikin jopa viisi kappaletta. Kaikki meni hyvin ja pennuista kasvoi oikein hienoja koiranalkuja ja pääsivät lähtemään maailmalle omiin koteihinsa. Yksi pentu jäi Annikille itselleen ja tämän pentueen myötä Mesi siirtyi kokonaan minun nimiini.
LUONNE
Mesi on hyvin touhukas ja iloinen luonteeltaan. Se oppii ja hoksaa asioiden tarkoituksen nopeasti. Se ei arastele vieraita tai outoja tilanteita vaan menee rohkeasti tutkimaan (välillä turhankin rohkeasti) kaikkea uutta. Yli kaiken se rakastaa, juoksemista, kiipeilyä, tasapainoilua, ruokaa (vaikka hieman nirso onkin) sekä "isoveikkaansa" Miroa, jonka kanssa se treenaa päivittäin painia.
Vaikka suomenlapinkoiraa sanotaankin toisinaan haukkuherkäksi roduksi, ei Mesi kuitenkaan pahemmin hauku. Ainoastaan koirapuistossa se haukahtelee paimentaessaan ja komentaessaan muita. Onkin ihan hyvä, että Mesi on hiljainen, sillä se helpottaa kerrostalossa asumista hurjasti.
Mesi tulee kaikkien koirien kanssa toimeen iästä, rodusta, sukupuolesta ja väristä riippumatta. Se on todella ystävällinen kaikkia kohtaan ja on valmis rakastamaan jokaista. Mesi onkin saanut paljon tuttavia niin koirista kuin ihmisistäkin.
HARRASTUKSET
Mesi tykkää vapaana kirmaamisesta ja Miron kanssa riehumisesta, kaipa niitä voisi harrastuksiksi kutsua, kun päivittäin niitä tekee. Painikaveriksi käy toki mikä koira tahansa. Ulkoilu on niin kivaa, että sitä voi ja pitää harrastaa säässä kuin säässä. Näyttelyissä käydään aina välillä, kun se vain sopii omiin aikatauluhin. Tuloksista voi lukea sivun yläreunassa perustiedoissa olevan linkin kautta. Haaveissa on myös toko ja agility, kun vain pääsisimme johonkin ryhmään treenaamaan.
|
Fin Mva
Kello Reijo A |
||
|
Villatukko B2
|
||
|
Nat Fogel Tilko A2
|
||
|
Hallayön Annastiina C2
|
||
|
Fin, Lv, Est, N Mva & Baltv-04
Staalon Lieddi B |
Fin Mva
Jäkäläkummun Barfe Biedna B |
|
|
Kans, Fin & N Mva
Jäkäläkummun Kamomilla A |
||
|
Staalon Tinttarella A
|
Nat Fogel Polffi C
|
|
|
Piefla B
|
